maanantai 9. syyskuuta 2013

Treeniä, ikäkriisi, synde-COUNTDOWN pv 3

Kertoilin pari viikkoa sitten treenistä, joka kyykytti minut täysin, oksetti ja teki minut lähes liikuntakyvyttömäksi melkein viikoksi. Nyt kävin trainerin kanssa kokeilemassa sitä uudelleen, ja tällä kertaa minä kyykytin sen treenin, pistin sen oksentamaan ja rukoilemaan äitiä avuksi. Hah! Voin sanoa, että loppu päivä meni todella hyvissä fiiliksissä, kun tunsi onnistuneensa. Hyvä näin. Pari viikkoa on ollut semmoinen tunne, että kehoni on minua vastaan ja on pitänyt pakottaa itsensä salille ja väsytti ja ketutti. 



Uusi lemppariliikkeeni: jumppapallo seinän ja selän väliin, käsipainot käsiin, kädet roikkuu sivuilla, ja sitten rullaillaan istuma-asentoon ja takaisin ylös. Nam.


Tähän parin viikon parisuhdekriisiin minun ja kehoni välillä on epäilemättä vaikuttanut tämä tuleva vanheneminen. Äitini totesi minulle puhelimessa, että minähän olen jo oikeastaan aika vanha. Kiitos äiti. Siitä se lumipallo lähtikin pyörimään.
Trainerini totesi minulle silmät suurina ikää kysyessään, että kohtahan olen jo kolmekymmentä. 
Tässä vaiheessa minä aloin viettää aikaa  peilin edessä ryppyjä laskien.
Idioottiharjoittelija töissä kerrassaan KAUHISTELI, että 28. Onneksi hän itse täyttää vasta 24 (muistaakseni), koska 28 on hirrrveän vanha ja eihän semmoista osaa kuvitellakaan. Kysyin, että haluaako hän ihan varta vasten päästä laskemaan irronneita hampaitaan lattialta. Varsinainen hurmuri. Ainahan kannattaa vittuilla sille tyypille, joka käskyttää sinua työssäsi...
Otin niin nokkiini, että lopetin ryppyjen laskemisen ja päätin, että olen edelleen nuori, sano mitä sano.

Ikäni ei varmaankaan olisi minulle kovin suuri ongelma, jos kokisin aikuistuneeni aikataulun mukaisesti. Ikätoverini ostavat asuntoja, menevät naimisiin ja hankkivat lapsia. Minä olen ihan tyytyväinen vuokralla asumiseen ja ajattelin jatkaa näin. Häitä en jaksaisi vielä järjestää, mutta vihkisormuslaatikkoon en sylkisi. :) Lapsia en ehkä hanki koskaan. Jos nyt pitäisi päättää lopullisesti, niin ei kiitos lapsia minulle. Perhesuunnitelmissa on vaan 1 Pyhä Birma ja 1 kissakotikissa Hanin kavereiksi. Joku pieni tai kurttuinen koira voisi mahtua lisäksi mukaan. Vili (poikaystävä) on kuitenkin aika toista mieltä noista kavereista. Vielä minä sen väsytän. Lemmikki- sekä kihla-asiassa. ;D

Pari vuotta sitten tunsin itseni vanhaksi ja väsyneeksi, koska sairastin. Nyt otan sitten sen ajan takaisin ja elän vielä nuoruuttani. Synttärijuhliakaan en pitänyt muutamaan vuoteen, joten kompensoin juhlimalla mennyttä 27,5-vuotispäivääni kunnon pippaloilla ja pitämällä nyt synttäri-countdownia, jotta voin tuntea itseni birthday girliksi ainakin kokonaisen viikon.

Sairastelustani en olekaan avautunut YouTubella, mutta nyt kun tunnen itseni melko lailla terveeksi, haluan joskus kertoa kokemuksestani siinä toivossa, että joku muu saa siitä apua. Vuonna 2010 masennuin aika pahasti ja kun aloin potkia siitä pinnalle sain vaihdossa paniikkihäiriön. Toipuminen vei pitkään, mutta nyt elämä on taas ihanaa - enimmäkseen, ja vaikka vanhenenkin, niin silti. :)


sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Synde-COUNTDOWN pv 5: Turistikohteena Botania

Pääsin leikkimään turistia omassa kaupungissani, kun vein siskon Botaniaan. Ensimmäistä visiittiäni Botaniassa, eli kasvitietieellisessä puutarhassa en unohda varmaan ikinä. Iso perhonen istui olkapäälleni. Tällä kertaa perhoset näyttivät pienemmiltä, mutta se voi johtua myöhäisestä vuodenajastakin.

Botaniasta löytyy eksoottisia lintuja, joista Juusolla, tyttökakadulla, has a potty mouth. ;)



Meidän kämpän ainoa huonekasvi on Tahvo-Einari. Se sai sen nimekseen, koska en tiennyt sen lajiketta. Äiti kyllä selvensi sen sitten, muistaakseni kyseessä on kultaköynnös.
Taidan kuitenkin jatkaa samankaltaisella nimeämistyylillä, koska enhän minä näitä muista.

Saanko esitellä: Punaiset Lötkäreet

Lähempi tarkastelu paljastaa, että lötkäreet ovat pörröisiä. 
Tämän kasvin nimi on siis pakko olla: Pörrölötkäre


Kovasti kaunis violetti kukka.
Minä luonnollisesti mietin, että olisiko tästä inspiraatioksi silmämeikkiin tai kynsilakkaukseen.
Kosmetiikkabloggaajan tapa arvostaa luontoa. :D
Ai nimi? Tämä voisi olla vaikka Adalmiina, koska se on mielestäni kaunis nimi. 

Tässä olikin nimi mielenkiintoisempi kuin itse kasvi. Hihi. 
Muotibloggaaja minusta halusi ottaa kuvan kengistä. ;D


Okei, tämän kukan minäkin tunnistan, ei tarvitse nimetä erikseen. 
Orkideoja Botaniassa oli muutama eri lajike.


Musta tässä oli hirmu jännät värit, kun tuossa reunalla on noin kirkas vihreä.
Jos käyttäisin tätä meikki-inspiraationa, niin tulos olisi epäilemättä aivan hirveä, mutta tuo kasvi osaa kyllä yhdistää nämä toisiinsa sopimattomat värit tosi kivasti.
Sen nimi voisi olla vaikka Mirjami.

Oho, ananas. Näyttää hassulta IMO.

Kyl mä voisin tuossa istuskellen aamukahvit juoda.
Lämpötila oli tässä huoneessa vielä ihan jees kahvin nauttimiseen.

"Ken tästä ovesta käy menee tyyliin subtrooppiselle vyöhykkeelle"
Oikeastihan en muista yhtään, mitä nuo vyöhykkeet olivat nimeltään, 
mutta tosiaan jokainen oviaukko oli portti uuteen ilmastoon. 
Esimerkiksi perhosten kammarissa ei olisi kahvin nauttiminen enää ollut kovin miellyttävää.

Hah! Pääsin sittenkin tänä kesänä palmupuun varjoon. 
Kaiken lisäksi edulliseen 7€:n opiskelijahintaan. :)
(Voi kyllä olla, että tuo ei ole oikeastaan palmu, mutta mun silmiin näytti tarpeeksi semmoselta.)

Nätti kukka.
I shall call it: Francesca.

Jeejee, muovikukkiakin mahtu mukaan. :D
Perhosista oli vaikea ottaa edustavia kuvia, koska ne joko liikkuivat tosi livakasti, tai olivat siivet supussa. 

Päivällisaika
Huomioi, että nuo ovat puolikkaita ei mitenkään pieniä banaaneja, 
ja nuo perhoset ovat melkein puolikkaan banaanin kokoisia.

Kärsä banskuun ja noms.

Astutaan aavikolle



Kivan vihreä maailma. Kuitenkin jotenkin aavikko oli musta kivempi.

Sen nimi on nyt Pirre

Tolppa soittaa viulua honkeloilla sormillaan.

maanantai 2. syyskuuta 2013

Synde-COUNTDOWN 9 päivää jäljellä: out with the old (in with the new)


Oikein hyvää harmaan ja sateisen päivän myöhäisiltaa mussukat. (Saanko sanoa mussukoiksi vai onko se liian imelä nimitys? Jollakin hellittelynimellä tekee mieli kutsua. :) En kyllä tiedä, sopiiko mussukka-sana minun suuhuni.)

Synde-COUNTDOWN, mikä se on? Mun synttärit on 11.9. ja sinne asti yritän postailla jossakin (kosmetiikkaobsessio.blogspot.fi, täällä, tai vähintäänkin Instagramissa) jotakin päivittäin. 

Blogeistani voi varmasti päätellä, että shoppailu on minulle rakas harrastus... :P Onneksi ostan pakonomaisesti vain kosmetiikkaa, ja vaatteita ja kenkiä käytön, kulutuksen ja tarpeen mukaan - kuten ihmisen pitäisi. Onneksi siis siksi, että kosmetiikka menee pieneen tilaan.
Vaatteita on semimaltillisesta shoppailusta huolimatta ehtinyt kertyä kaappeihin niin paljon, että hyllyt tursuilee. Asiaa ei helpota se, etten voi heittää pois tai myydä vaatteita, joihin en mahdu enää. Samallahan nimittäin heitän pois unelmani hoikistumisesta. Hoarding-sarjasta opin, että ihmiset liittävät tavaraan tunteita ja merkityksiä, joita voisi käsitella muutenkin kuin sen tavaran kautta. 
"Tämä on muisto tuosta ihmisestä." 
"Voitko käydä sen ihmisen luona kylässä?" 
"Joo." 
"No mitäs jos sitten heitettäisiin tämä vanha riepu/vätkätin/ruma maljakko pois." 
"Öööö.. Eeeeeeei-no ok."

Minä aion vuoden päästä muuttaa pois Joensuusta. Minne? Se on vielä vähän auki, mutta hurjan moni ystävistäni ja tuttavistani on muuttanut/-massa Tampereelle, joten ehkäpä minä menen perässä. Olisi ainakin kavereita valmiina ja Tampereella voin opiskella kosmetologiksi.
Olen alkanut valmistautua muuttoon todella hyvissä ajoin. Joensuun sisällä olen lähinnä tehnyt paniikkipakkaus-muuttokuormia, mikä on huomattavasti enemmän ok, jos suhaa paria kilometriä sinne ja tänne, mutta muutama 100 km saa miettimään tavarapaljoutta uudella tavalla. Nyt pääsen opettelemaan tunteiden irrottamista tavaroista. Ei liene niin vaikeaa kuin kuvittelen, sillä itseasiassa olen niin innoissani täältä pois pääsystä (no offence Joensuu, olit kiva, mutta uudet ajat, uudet kujeet, uudet maisemat), että pelkään huomaamattani myyväni sängyn meidän alta jonkun tarmonpuuskan tuoksinassa ja aiottuun muuttoon on kuitenkin vielä vuosi.

Tänään lähti ekat kuormat kirpputorille.


Noin puolet Vilin DVD:istä sain hinnoiteltua eilen. (Ruljanssi jatkui tänään.)
Olemme siirtyneet BluRay-aikaan, ja DVD:itä ei voi katsoa, koska ne on niiiiiiiiin huonolaatuisia. ;)


Erä vaatteita lähti. Mukana mm. punainen sametti/velour (en tunne kankaita) -mekko*, jonka äiti minulle ompeli, ja jossa tanssin vanhojen tanssini.


Kengät? Ihan kivoja. Laukut? Mullemullemullejatoijatoi.
Päällä näkyvä laukku kelpasi ostettavaksi jo ennen kuin ehdin itse pois alta. Jee!

Sattumoisin tänään on kulunut tasan kahdeksan vuotta siitä, kun allekirjoitin vuokrasopimuksen ensimmäistä kertaa täällä Joensuussa. Kävimme silloisen poikäystävän kanssa pistämässä minun nimeni paperiin ja vilkaisemassa uutta kotia. Asuin solussa kolmen muun tytön kanssa - kaksi kuvataitelijaa, yksi tanssija. Uuteen kotiin ei tarvinnut pakata kovin suurta muuttokuormaa. Tilaa oli alle 7 neliötä. Ikkunan peitti lialta suojaava muovi parvekeremontin ajan. Remontti kesti ainakin puoli vuotta. Ihme kyllä mielenterveyteni kesti myös. Varmaan siksi, että tutustuin täällä niin moniin mahtaviin tyyppeihin.

Siis kerrassaan viihdyttävää, eikö?


#selfie
Oli kiva päivä joo. Satoi ja sellaista joo. 
Näytän siltä kuin koira olisi nuolaissut kampaukseni tänään paikalleen.

Onneksi hymy pelastaa päivän kuin päivän ja kampauksen kuin kampauksen. Tai sit pelastus on kuvan rajaaminen siten, että keskitytään tisseihin eikä tukkaan. :D


* Kaivoin tuon verhon korvikkeen kuvan lisäksi pari otosta siitä aiemmin mainitusta mekosta.
 Mä en vissiin tansseissa viihtynyt kameran edessä, 
kun tämä oli fiksuin kuva siitä mekosta, minkä löysin.

Ennen helmikauluksen ja hihansuiden tuloa 
mekko palveli höyhenpörröhihoilla ja kauluksella varustettuna yläasteen päättöpäivän vampyyriasuna. 


Näine hyvine: hyvää yötä mussukat.