keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Jos sitä ei ole tarjolla, niin sitä ei voi syödä

Vaihan blogin viralliseksi osoitteeksi blondinelle.blogspot.fi, niin on ehkä vähän selkeämpää tulla tänne. Tuo nimi on onneksi kasvanut osaksi minua, kun vähän aikaa totuttelin.

Viimeisimmässä videossa totesin suoraan, että turhauttaa niin kovin, että siivoilen kaappeja. En kuitenkaan tainnut mainita, että mikä turhauttaa.

Painosta tietysi oli kyse. Suklaa- ja karkkilakot ovat edelleen vahvasti voimassa, enkä ole niitä edes kaipaillut. Joskin tajusin, että ateriankorvikkeiksi silloin tällöin nauttimani Nutrilett-patukat olivat jotain suklaa-toffee -patukoita. Ottaen huomioon kuinka vähän ne kuitenkaan maistuivat kummallekaan ja niissä oli varmasti paljon vitamiineja ja muita (pakko olla, jos niillä voi ateriat korvata viikonkin ajan), niin en tiedä lasketaanko niitä oikeastaan suklaaksi tai karkiksi. Mä en laske, koska muutenhan olisin jo epäonnistunut lakossani ja voisin yhtä hyvin painua tästä Karkkisille.

Tammikuun ajan pidin tarkasti huolta siitä, etten syönyt valkoista vehnää ja oikeastaan ainoa enemmän hiilihyraatteja sisältävä tuote ruokavaliossani oli ruisleipä. Joo ja kasviksia söin kanssa, mutta ne on niitä erilaisia hiilihydraatteja. Vääntelin kukkakaalimuusia perunasellaisen tilalle. Tein salaatteja. Söin keittoja. Lopuksi totesin, että vähähiilihydraattien ruokavalio ei ole elämäni pelastaja, sillä mitä ilmeisimmin olin korvannut hiilareita annoksissani rasvalla (juustoa salaatissa, kermainen kastike lohelle siinä kukkakaalimuusin päällä). Lihoin 2 kiloa. Selitän osan tästä sillä, että punnitushetkellä oli meneillään se aika kuusta ja kyseinen kuukausi oli sen suhteen niinkin ikävä, etten enää pystynyt viikkoon nukkumaan vatsallani, koska rinnat olivat niin kipeät. Turvotuksen syytä siis osittain. Voi olla, että valehtelin itselleni, mtta sen verran itsepetosta tarvitsin elämääni, jotten masentuisi ja luovuttaisi. Näin kuitenkin paljon vaivaa ruokieni eteen ja jos sillä vaivannäöllä menee noin pahasti metsään, niin paljoa kiinnostelee.

Nyt ei olekaan hetkeen kiinnostellut keittiössä touhuilu, ja siitä syystä olen niitä Nutrilett-patukoita syönyt. Pidän myös huolta siitä, että kotona on kunnon valikoima hedelmiä ja rahkaa välipaloiksi, sillä aiemmin olisin syönyt niiden sijaan voileipiä juustoineen ja kinkkuineen. Nykyään syön kokojyväleipää viipaleen tai pari aterian yhteydessä, enkä puputtele leipiä jokaisen aterian korvikkeena.

Tämän bloggauksen opetus on: jos sitä ei ole tarjolla, niin sitä ei voi syödä. Toisin sanoen, jos ei osta kaupasta pipareita, niin niitä ei voi syödä. Sama pätee terveelliseenkin ruokaan. Jos ei osta kaupasta rahkaa ja hedelmiä, niin niitkään ei voi syödä. Jos siis täytän jääkaapin terveellisillä vaihtoehdoilla, enkä osta epäterveellisiä, niin syön automaattisesti terveellisesti.
Oispa se noin yksinkertaista. :D
Täytyy kyllä sanoa, että Vilin kaappi / minun kaappini jako oli hyvä ratkaisu. Piparkaakut eivät enää kuiski korvaani sokerisia sanomia joka kerta ohi kävellessä.

3 kommenttia:

  1. Pakko kommentoida tähän kun oon itsekin yrittänyt syödä terveellisemmin eikä vaan puputtaa leipiä monta kertaa päivässä. Oon monesti ostanut salaattiainekset kaupasta, koska ajattelen, että tulee sitten syötyä niitäkin kun ei ole muuta tarjolla. Ratkaisuksi olen jättänyt syömättä yhtikäs mitään, koska ei tee yhtään mieli alkaa väsäämään salaatteja. Salaattiainekset ovat siis tulleet vain vanhenemaan jääkaappiini. Miten rasittavaa!

    Ja pääsiäinen suklaamunineen tulee niin pilaamaan karkkilakon :((

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota on käynyt itsellenikin aina välillä. Ainoana lohtuna voin ainakin omasta kokemuksestani kertoa, että kun vähän aikaa väännän salaatteja, vaikkei kiinnostaisikaan, niin se alkaa mennä niin rutiinilla, ettei se tunnu enää niin vaivalloiselta.

      Poista
  2. Tulin tänne nyt ekaa kertaa videolla mainitsemasi uuden ruokasysteemin takia, siis sen, jonka postaat vasta myöhemmin, mut siis...

    Niin, sitä tässä mietin, että niissä hedelmissäkin on kuulemma kaloreita jonkin verran, ovathan ne makeita. Että jos pyrkisi vielä vaihtamaan niitä vihanneksiin. Minulla on jääkaapissa naposteltavana usein kirsikkatomaatteja (en tosin ole tarkistanut niiden kalorimäärää), mutta esim. porkkanassa tuskin on paljoakaan kaloreita ja lantun palanenkin on mukavaa pureskeltavaa joskus, paprika on hyvää leivän päällä jne. No, varmaan jo tämän tiesitkin, mutta pisti vain silmään tuossa.

    Itsekin harrastan tuota, etten osta kotiin herkkuja, vaikken nyt erityisemmin painoni kanssa taistelekaan. Tietenkin olisi kiva saada se 5-10 kiloa pois, jolloin olisin nuoruuden mitoissa, mutta samat vaatteet minulle edelleen menee päälle. (Viitisen kiloa tiputin jo, mutta tuli näköjään stoppi.) Olen siis nyt kai kilon virallisen ylipainorajan yläpuolella, mutta peili ei ole mielestäni samaa mieltä, olen vain kookas ja lihaksikaskin. YTHS:llä tosin kerran eräs hoitaja kehotti minua laihduttamaan kaksi kiloa, koska BMI oli jotain 25,x. Sehän varmasti terveyttäni parantaa suuresti... Lääkäri ei muuten ollut samaa mieltä.

    Sellaisen muutoksen tosin tuossa tein, että vieroitin itseni suklaasta. Aikaisemmin olin siihen täysin koukussa, yksi Fazerin levy meni helposti päivässä ja joka päivä(!). Kuukauden verran kärsin vieroitusoireista, tosin sallin edelleen itselleni yhden levyn viikossa, mutta nykyisin suklaanhimo iskee enää harvoin. Levykin kestää usein pari iltaa eli on viikonlopun herkku. Kaakaota tulee juotua useammin, mutta lasillinen maitoa lieneekin parempi vaihtoehto kuin parinsadan gramman suklaalevy.

    Juusto on kyllä vaikea tuote, olen vieroittanut itseni myös fetasta, enimmäkseen raejuuston avulla (sitä kaksiprosenttista, ei rasvatonta). En tosin usko kummankaan tuotteen poissaolon vaikuttaneen painoon paljoakaan. Töissä joskus ihmettelin, kun laihduttamisesta puhuneet naiset ottivat lounaalla salaattivaihtoehdon, joka sitten välillä oli kolmen juuston salaatti... Mutta edelleen menee juustoa aamupalaleivän päällä ja joskus iltapalallakin, mutta ei erityisemmin muuten.

    Muuten pyrin pitämään painoani kurissa välttämällä kermaa ruoanlaitossa (en oikein tykännyt siitä lapsenakaan), siis tomaattipohjaisia kastikkeita teen usein, ja eri juustojakin laitan tarvittaessa vain puolet ohjeessa olevasta, jos en pysty sitä korvaamaan muuten. Liharuokia laittaessani pyrin korvaamaan puolet kasviksilla; kesäkurpitsa on yksi suosikeistani, hyvin miedon makuinen kun on, pinaattia tungen melkeinpä kaikkiin ruokiin jne. Ehkäpä saarnaan kuorolle, mutta ajattelinpahan kirjoitella odottaessani sitä ruokapostausta. :-)

    VastaaPoista