perjantai 15. helmikuuta 2013

Herää: This Is It!


Meille on annettu vain yksi elämä.

Oletko tänään onnellinen? Mistä asioista olet? Mitkä asiat ovat onnellisuutesi tiellä?

Mitä tavoitteita sinulla on? Oletko tänään elänyt niin, että teet jotain niiden saavuttamiseksi? Olet? Hymyile ja iloitse! Et ole? Miksi et?

Haluaisitko jotain juuri nyt? Voitko saada sen juuri nyt? Onko se tavoitteidesi mukainen? Jos on, miksi istut siinä etkä ole hakemassa sitä? Jos ei, miksi haluat sitä?

Pystytkö yksin vai tarvitsetko apua? Tuntuuko siltä, että sinua tuetaan? Läheisesi, jotka välittävät sinusta auttavat sinua mielellään elämässäsi. Oletko sanonut heille, että tarvitset heitä? Oletko pyytänyt apua?

Pystytkö katsomaan henkiseen sekä fyysiseen peiliin ja näkemään niistä realistisen heijastuksen? Oletko ollut itsellesi rehellinen?

Oletko hymyillyt tänään ja ajatellut niitä asioita elämässäsi, jotka ovat ihania? Eikö niitä ole? Jos vastauksesi on ei, olet väärässä. Sinun pitää katsoa tarkemmin tai muuttaa asennettasi. Elämällä ja maailmalla ei ole velvollisuutta tehdä sinua onnelliseksi. Olet itse vastuussa siitä.


Sain toissapäivänä muistutuksen kuolevaisuudesta. Eilen sain viestin onnettomalta ihmiseltä. (eivät liity toisiinsa) Tänään olen itse ankealla päällä. Tämä teksti on minun yritykseni hakea hieman perspektiiviä.

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Jos sitä ei ole tarjolla, niin sitä ei voi syödä

Vaihan blogin viralliseksi osoitteeksi blondinelle.blogspot.fi, niin on ehkä vähän selkeämpää tulla tänne. Tuo nimi on onneksi kasvanut osaksi minua, kun vähän aikaa totuttelin.

Viimeisimmässä videossa totesin suoraan, että turhauttaa niin kovin, että siivoilen kaappeja. En kuitenkaan tainnut mainita, että mikä turhauttaa.

Painosta tietysi oli kyse. Suklaa- ja karkkilakot ovat edelleen vahvasti voimassa, enkä ole niitä edes kaipaillut. Joskin tajusin, että ateriankorvikkeiksi silloin tällöin nauttimani Nutrilett-patukat olivat jotain suklaa-toffee -patukoita. Ottaen huomioon kuinka vähän ne kuitenkaan maistuivat kummallekaan ja niissä oli varmasti paljon vitamiineja ja muita (pakko olla, jos niillä voi ateriat korvata viikonkin ajan), niin en tiedä lasketaanko niitä oikeastaan suklaaksi tai karkiksi. Mä en laske, koska muutenhan olisin jo epäonnistunut lakossani ja voisin yhtä hyvin painua tästä Karkkisille.

Tammikuun ajan pidin tarkasti huolta siitä, etten syönyt valkoista vehnää ja oikeastaan ainoa enemmän hiilihyraatteja sisältävä tuote ruokavaliossani oli ruisleipä. Joo ja kasviksia söin kanssa, mutta ne on niitä erilaisia hiilihydraatteja. Vääntelin kukkakaalimuusia perunasellaisen tilalle. Tein salaatteja. Söin keittoja. Lopuksi totesin, että vähähiilihydraattien ruokavalio ei ole elämäni pelastaja, sillä mitä ilmeisimmin olin korvannut hiilareita annoksissani rasvalla (juustoa salaatissa, kermainen kastike lohelle siinä kukkakaalimuusin päällä). Lihoin 2 kiloa. Selitän osan tästä sillä, että punnitushetkellä oli meneillään se aika kuusta ja kyseinen kuukausi oli sen suhteen niinkin ikävä, etten enää pystynyt viikkoon nukkumaan vatsallani, koska rinnat olivat niin kipeät. Turvotuksen syytä siis osittain. Voi olla, että valehtelin itselleni, mtta sen verran itsepetosta tarvitsin elämääni, jotten masentuisi ja luovuttaisi. Näin kuitenkin paljon vaivaa ruokieni eteen ja jos sillä vaivannäöllä menee noin pahasti metsään, niin paljoa kiinnostelee.

Nyt ei olekaan hetkeen kiinnostellut keittiössä touhuilu, ja siitä syystä olen niitä Nutrilett-patukoita syönyt. Pidän myös huolta siitä, että kotona on kunnon valikoima hedelmiä ja rahkaa välipaloiksi, sillä aiemmin olisin syönyt niiden sijaan voileipiä juustoineen ja kinkkuineen. Nykyään syön kokojyväleipää viipaleen tai pari aterian yhteydessä, enkä puputtele leipiä jokaisen aterian korvikkeena.

Tämän bloggauksen opetus on: jos sitä ei ole tarjolla, niin sitä ei voi syödä. Toisin sanoen, jos ei osta kaupasta pipareita, niin niitä ei voi syödä. Sama pätee terveelliseenkin ruokaan. Jos ei osta kaupasta rahkaa ja hedelmiä, niin niitkään ei voi syödä. Jos siis täytän jääkaapin terveellisillä vaihtoehdoilla, enkä osta epäterveellisiä, niin syön automaattisesti terveellisesti.
Oispa se noin yksinkertaista. :D
Täytyy kyllä sanoa, että Vilin kaappi / minun kaappini jako oli hyvä ratkaisu. Piparkaakut eivät enää kuiski korvaani sokerisia sanomia joka kerta ohi kävellessä.

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Keittiönkaappiaggre

Totesin, että mieluummin feilaan tavoitteessani postata jotain joka päivä, kuin tuotan maailmaan lisää "ei mul mitää tänää ollu mut täs joku linkki loppuun" tyyppistä materiaalia. Hyi.

Tänään aggresin keittiön kaapit laihdutusystävällisemmiksi.

maanantai 4. helmikuuta 2013

Auts. Töks.

Voi himpskutarallaa, miten täydellisesti lyö tyhjää tällä hetkellä. En keksi mitään blogattavaa. "Koko ajan oli jotan tekemistä" -päivä vei vissiin aivoista mehut. Tai hyytelön.
Yritin pitää videokameraa mukanani ja kuvata My Day -postausta. Päivän päätteeksi mietin ystävälleni ääneen kuntosalilla hikoillessamme, että miten ketään voisi kiinnostaa minun tylsä ja tavallinen päiväni. Toisaalta taas itsekin tykkään lukea sellaisia postauksia. Jäinkin sitten miettimään, mikä sellaisessa toisen päivään tutustumisessa kiehtoo yleisellä tasolla. Miksi Big Brotheria katsotaan?

Raah. Lakkaan kiusaamasta teitä pointittomalla näpyttelyllä, käyn irroittamassa kissan ovesta (oven karmista oikeastaan) ja sitten ohjaan teidät huutonaurun pariin tätä: linkkiä pitkin. Kyseessä on 11 ääntä, jotka pitää kuulla ennen kuin kuolee.

Naurattiko?

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

31 postausta: 1 Esittele itsesi

Muistaisinpa, kenen blogista minä tämän nappasin. Satuinpa vaan nappaamaan jo ennen joulua, joten enpä muista. Jos olet tehnyt tämän postauksen, tai parhaillaan tekemässä, niin laita kommentti, niin linkkaan sut tekstin perään.

Tämä vaikutti sellaiselta tagilta, jonka kautta minä tulen perusteelliseksi tutuksi.

Päivä 1 - Esittele itsesi

Hei!
Olen Annie, 27-vuotias ja asun Joensuussa poikaystäväni ja kissani kanssa. Opiskelen yliopistossa englantia, joskin koen lähinnä olevani jumissa yliopisto-opinoissani. Teen opintojen ohella töitä postilla ja haaveilen englannin vaihtamisesta kosmetologiopintoihin. Kosmetiikan parissa elämisen kaipuuseen pidän Kosmetiikkaobsessio-blogia.



Aiemmin minulla oli paljon harrastuksia, mutta tällä hetkellä bloggaaminen vie mammutin osan ajastani. Nykyään laulan silloin tällöin kotona omaksi ilokseni, mutta lauloin myös Joensuun yliopiston kuorossa useamman vuoden, ennen kuin töiden ja kuoroharkkojen päällekkäisyys teki sen harrastuksen mahdottomaksi.
Olen soittanut pianoa 6-vuotiaasta lähtien, mutta nykyään soitan 4 - 5 kertaa vuodessa, eli silloin kun käyn vanhempieni luona kotikotona. Ostoslistalla on oma piano. En ole koskaan tykännyt esiintyä, mutta rakastan soittaa pianoa nimenomaan ja vain omaksi ilokseni.
i_sopraano
http://www.joykuoro.net/joomla/images/stories/i_sopraano.jpg
Joy-kuoro, I-sopraanot (oon takariwissä)

Olen harrastanut öljyvärimaalausta (ja muunkinlaista kuvataiteilua), mutta pienessä huonosti ilmastoidussa kämpässä sen harrastaminen otti päähän.
Olen ihan kätevä käsistäni ja ompelin ennen laukkuja ja silloin tällöin vaatteita. Ompelukonettakaan en omista, joten nykyään lähinnä neulon kaulaliinoja ja lapasia hektisesti joulun korvilla.
Olen ollut innokas kirjojen lukija. Nora Roberts, Judith McNaught, Sandra Brown, J. K. Rowling nyt esimerkiksi ovat viihdyttäneet minua useita tunteja. Sitten aloin opiskella kirjallisuutta ja kirjoja oli pakko lukea. Nykyään innostun siis lukemaan harvemmin.
Elokuvia meillä katsellaan aika tiuhaan tahtiin. Poikaystäväni on teknologiaintoilija, joten laitteistoa löytyy mm. 3D-elokuvia varten. Hani-kissamme tykkää eniten zombi- ja sota-/räiske-elokuvista.

Innostuin näemmä vähän liikaa noista harrastuksista...

Minkälainen minä olen? Olen pikkutarkka huithapeli. Toisin sanoen jään helposti aakkostamaan kirjoja, vaikka huoneessa ei mahdu muuten kävelemään. Minulla on aika tiukka omatunto. Olin ehkä 5-vuotias, kun piilotin hoitopaikassa pari legoukkoa hihaani ja vein ne kotiin. Pari vuotta myöhemmin tajusin, että minähän varastin, ja valvoin sen vuoksi monta yötä, mutta minua nolotti liikaa tunnustaakseni tekoni. No, nyt se on ainakin julkista. Olen liiankin rehellinen ja samalla epäilemättä sinisilmäinen, sillä kuvittelen, että muutkin ovat. Minulla on tapana pitää tunteeni äärimmäisen hyvin hallinnassa ja tarvittaessa en ole rauhallinen kuin viilipytty vaan rauhallinen kuin jäätynyt viilipytty.
Yritän opetella näyttämään tunteitani ja purkamaan niitä. Vaikeaa.
Kova hallintani ja moraalisuuteni kostautuu sitten täydellisellä leväperäisyydellä ja lähes kaiken sallimisella itselleni huoneen siisteydessä, shoppaillessa ja jääkaapilla. :D

Minä pidän positiivisuutta hirmuisena lässytyksenä ja yhtä aikaa rakastan sitä, koska siitä tulee hyvä mieli. Mielestäni positiivisuus lisää positiivisuutta ja hymyn voi pistää kiertämään ja elämä on helpompaa positiivisella asenteella ja hymy naamalla. Ja nyt minulla on tunne kuin olisin juuri nuollut siirappipurkin. Hirmusta lässytystä tommone.

Tulossa - ei kylläkään peräkkäisinä päivinä

Päivä 1 - Esittele itsesi
Päivä 2 – Lemmikkini
Päivä 3 – Minun vanhempani
Päivä 4 – Tätä olen syönyt tänään
Päivä 5 – Mitä on rakkaus?
Päivä 6 – Minun päiväni
Päivä 7 – Parhaat ystäväni
Päivä 8 – Se hetki
Päivä 9 – Luokkasi
Päivä 10 – Päivän asu
Päivä 11 – Sisarukseni
Päivä 12 – Käsilaukussani
Päivä 13 – Tällä viikolla
Päivä 14 – Mitä minulla oli päällä tänään?
Päivä 15 – Unelmani
Päivä 16 – Eka suudelmani
Päivä 17 – Mieleisin muistoni
Päivä 18 – Mieleisin syntymäpäiväni
Päivä 19 – Kaduttaa
Päivä 20 – Tässä kuussa
Päivä 21 – Poikaystäväni
Päivä 22 – Tärkeimmät tavarani
Päivä 23 – Tämä saa minut voimaan paremmin
Päivä 24 – Tämä saa minut itkemään
Päivä 25 – Ensimmäinen harrastukseni
Päivä 26 – Pelkään
Päivä 27 – Suosikkipaikkani
Päivä 28 – Ikävöin
Päivä 29 – Tähän pyrin
Päivä 30 – Soittolistallani
Päivä 31 - Viimeinen hetki

lauantai 2. helmikuuta 2013

Yksillä

No en mä nyt oikeesti uskonut, että ihan näin äkkiä feilaan tässä mun "postaus joka päivä helmikuussa" -projektissa. Vaan feilasinpa kuitenkin. Kello on 2:50 ja peli on menetetty. Noooooooo!

Unohdin bloggaamisen, koska lähdin käymään ystävieni kanssa yksillä. Ilta vallan luikahti ohi hyvässä seurassa. <3 ystävät.

Illan location: Public Corner & Vilma
Ihana nenä. Söpis!


Monituisten yritysten jälkeen ottaa kuvia ystävistä sekä minusta kamera suostui vihdoin laukaisemaan ja ottamaan kuvan. Kadusta. Taidan lainailla kirjastosta Valokuvausta for Dummies. Oletan, että sellainen kirja on kirjoitettu. Ei tästä muuten mitään tule.



Kotona


Hani tuli tervehtimään reittä pitkin ylös

Mietittiin lumisateessa kotiin kävellessä kaikkia niitä ihania lämpimiä asioita, jotka kotona oottaa. Sänky, peitto, villasukat... Miulla on kissa. Ihan parasta.
(Vili tietysti olisi muuten, mutta pojilla on lanit.)

perjantai 1. helmikuuta 2013

Wuzzup?

Helöy pitkästä aikaa.
En ilmeisesti pysty kirjoittamaan niinku normaalit ihmiset: "wuzzup" ja "helöy". Siis fur real. ;)

Kirjoittelen parhaillaan uudella läppärilläni. Prosessori on i7 ja on erillinen näytönohjain ja kivasti sitä semmosta muistia, jolle voi läiskiä videoita odottamaan editointia. Se toinenkin (tärkeämpi?) muisti on hyvän kokonen. Toisin sanoen Vili valitsi mulle koneen, jossa pitäisi olla ihan kivasti tehoja mm. editointiin. Mä ymmärrän tästä sen verran, että mulla on taas toimiva V-kirjain. Edellinen läppäri oli Kanadasta ostettu, joten on myös kiva taas vaihteeksi, että näppäimessä oleva symboli on se minkä se tuottaakin. Esim. ä- ja ö-kirjaimia ei ollut vanhassa merkittyinä ollenkaan. Jos ketä kiinnostaa, niin tämä on Asus mallia A55V. Ymmärtääkseni. Hirmuisesti erilaisia kirjainyhdistelmiä, jotka ei merkitse mulle mitään. Käyttöjärjestelmä on Windows 8. Pieniä tuskan parahduksia se on jo aiheuttanut, mutta eiköhän ne lopu kun oppii käyttämään.
(Päivän sana: kiva.)


Ensimmäiseksi taustakuvaksi uudelle koneelle valikoitui Britney. Britney on mulle varmaan saman tyyppinen idoli kuin joillekin Marilyn Monroe tai Audrey Hepburn. Harmi, että siinä missä kaksi jälkimmäistä on klassisia ja yleisesti hyväksyttyjä, cooleja idoleita; Britney puolestaan on... riittääkö jos sanoo, että "no Britney."


Tossu hukassa, mutta lämpimät varpaat
Tammikuu oli kaikesta huolellisesta kämpän järjestelystä huolimatta hieman 'sukat hukassa' -kuukausi. En osannut oikein aikatauluttaa tekemisiäni tarpeeksi ryhdikkäästi kaiken nukkumiseni ympärille, joten molemmat blogini jäivät vähäiselle päivittelylle ja noin joka kerta oli ihan hirmu kova kiire, että ehti töihin. Huomasin myös, että olen huomattavasti hitaampi lukemaan ruotsin kielistä kirjallisuutta, kuin mitä olin toivonut ja laskenut. Tästä huolimatta: Litteratur 1, vielä minä sinut selätän.

Kurssilukemista


Helmikuussa aion päivittää joka päivä tätä blogia. (Minua hieman hirvittää tämä aikomus. Pystynkö siihen?) Löysin 30 postausta -tagin, jota aloin naputella itse asiassa jo ennen joulua, joten siitä saan materiaalia. Hommasin uuden salikortin ja kävin urkkavaateostoksilla, joten liikunnasta puhun (toivottavasti) videomuodossa. Laihdutus - miten menee? -postaus lienee myös paikallaan. Kämppä on käytännössä nyt uudessa järjestyksessä. Harmi, että sotken kaksi kertaa niin nopeasti kuin siivoan ja järjestelen, joten joudun siivoamaan uudestaan, jotta voin tehdä Kämppäni-videon. Kun supersankaritaitoja jaettiin, niin minä sain sotkemisen. Supersankarialteregoni (onko tuo yhdyssana?) on Mizz Mess-a-nator.
Oletko koskaan miettinyt, mikä sinun supersankaritaitosi on? Onko se yhtä hyödytön kuin mulla? :)


Herrajjestas miten kirkas tuo taustawäri on

Ai joo. Meinasin jo unohtaa. Blogin tämän hetkinen työnimi on Blondinelle. En oo vielä ihan varma onko tämäkään The Nimi, mutta kun useidenkaan valvottujen miettimisöiden tuloksena ei tullut mitään parempaa, tai semmoista "this is it" -fiilistä, niin olkoon.