keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Noin viikko diettailua takana

Mun "joululoma" loppui tänään. Kävin joulun välipäivät töissä, mutta halusin jatkaa vielä vähän lomailua. Tämä taisikin olla ensimmäinen palkallinen lomani. Oonko mä nyt sit aikuinen? Nääh. Työtä en sinänsä kaivannut vähän yli viikon lomallani, mutta työkavereita ehti tulla jo ikävä. Onneksi meidän työvuoropossessa on tosi mukavaa jengiä.

Olen ollut suklaa- & karkkilakossa vuoden vaihteesta lähtien ja lisäksi olen vältellyt höttövehnää. Suklaata tai karkkia ei ole tehnyt mieli, joskin otin ravintolassa jälkiruoaksi pallon valkosuklaajäätelöä, ennen kuin tajusin, että siinähän on sitä suklaata. Pallo oli sen verran pieni ja kallis, että päädyin nauttimaan siitä surutta. Vehnän vahtimisen lisäksi olen automaattisesti jättänyt pois riisinkin ja söin viime viikolla vain yhden perunan. Täysjyvävehnä olisi mielestäni ihan soveliasta ruokavaliossani, mutta toistaiseksi olen pitäytynyt ruisleivässä. Siinä missä makeaa ei tosiaan tehnyt mieli, niin Vilin paistama patonki houkutteli jonkin verran niin kauan kuin se hengasi pöydällä näkyvillä.
Minua ei millään meinannut kiinnostaa sen enempää syödä kuin laittaa ruokaakaan viime viikolla. Mun kannattais varmaan hankkia niitä "näillä laihdut" pussikeittoja ihan vaan, jotta söisin edes pari ateriaa päivässä.

Toistaiseki leppoisa laihduttamiseni on kulunut hyvin zen-fiiliksissä. Minulla ei ole ollut juurikaan mielihaluja eikä oikein kiljuva nälkäkään. Olispa ruokavalion vahtiminen aina näin helppoa...
Vaa'alla unohdin valitettavasti käydä kahdeksana päivänä putkeen. (alitajuiista itsesuojelua?) Tänään viimein älysin harpata aamulla ekana vaa'alle. Sen lisäksi, että lukema oli sama kuin viimeeksi käydessäni, niin ulkoisista merkeistä ja fiiliksistä voisin päätellä, että jouluna (k)ahmitut kilot tulivat ja menivät.
Ou. Ja ei. En kerro, mitä se varsinaisesti se vaaka näytti.

Vilillä on tänään syntymäpäivä. Lahjaksi se sai multa Taistelutoverit-pokkarin ja jonkun Ultimate käsiasekirjan. :) Kirja tankeista olis ollut ehkä vielä parempi. Toisaalta niistä Vili tietää jo niin paljon ennestäänkin, että se voi puhua mut uneen lyhyehkölläkin oppimäärällä tankkien historiasta. Kokeiltu on.
Synttärileffana katseltiin Expendables 2. Ykkösosa katottiin viime viikolla. Näiden leffojen avulla löysin sisäisen höhöttelijäni. En nauranut tai hihittänyt tai kikattanut kuten naisten kuuluu, vaan nimenomaan höhöttelin.
http://www.hdwallpapers.in/walls/expendables_2_the_last_supper-wide.jpg


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti