torstai 28. marraskuuta 2013

Oon melkein PRO

Oli niin mielenkiintoinen makuelämys, että vallan inspiroi bloggaamaan.
Salilta tullessa huomasin Valion ProFEEL juomien makuvalikoiman lisääntyneen. Olin ollut aikeissa ostaa saman vanhan suklaan kuin ennenkin ja pohdin juuri, että mistä kutsun voimia nostaa käsivarteni ylähyllylle, jossa juoma sijaitsi. Me nimittäin trainerin kanssa puserrettiin 100 kpl hauiksia maaten taljassa. Olivat ihan super tiukassa. Nyt ei tee mieli liikuttaa eviä ollenkaan.
Profeel juomat olivat tarjouksessa 3 kpl/5 €. Eli säästin arviolta 10 snt, tai jos muistan hinnan väärin, niin en säästänyt sitäkään... Mutta siinä oli iso lappu, jonka aivoni automaattisesti tulkitsivat hyväksi tarjoukseksi. Hohhhhoi. Päädyin siis kuitenkin ostamaan suklaajuoman lisäksi vaniljajuoman ja lakritsijuoman. Päätin olla kokeilunhaluinen ja aloittaa lakristista. 




Maistiaisten tulokset:
Tulee mieleen navetta. Ai joo, se on varmaan se maito tässä. Joo, maistuu se lakritsillekin. Mut hyi. Onpa pahaa. Siis, en oo koskaan kengänpohjaa nuolassu, mutta tältä se varmaan maistuu. Aavistus kananmunaa ihan kuin olisi. Hei miltähän tää näyttää, onko se valkosta vai harmaata. Pillin läpi näyttäs ihan vaaleelta. (Peilin eessä suu auki.) Sellasta kellertävän vaaleeta. Mmm... 
Yhh, en suosittele. Vanilja on vielä testaamatta, mutta toistaiseksi näyttäisi siltä, että pysyn suklaan makuisessa. Silloin harvoin kun tällaista maistelen. Suklaan makuinenhan muistuttaa sellaista kaakaota, jonka äiti aikoinaan keitti kattilassa aidosta (leivontaan käytettävästä) makeuttamattomasta kaakaosta, johon lisättiin maun mukaan sokeria itse. Kaakao PROfeel on oikein namia!

Loppukevennys:

Katti kainaloon  Hani hartialle ja menox.

torstai 21. marraskuuta 2013

Kuntosali, Carrie Underwood, kermavaahto, sataset, kirsikka ja Moroccan Oil

Muotoilin tuossa loitontajiani testatessa päässäni Facebook-päivitystä, joka koostui aika lailla aiheista kuntosali, Carrie Underwood, kermavaahto, sataset, kirsikka ja Moroccan Oil hiusnaamio. Huomasin kuitenkin, että se päivitysidea piteni koko ajan, joten se voisi olla sopivampi blogiin kuin statuspäivitykseksi. Tadaa. Siksi siis pitkän hiljaisuuden jälkeen täällä.

Avataanpas tuo rimpsu sitten. Kävin siis kuntosalilla kiduttamassa koipiani. Viime viikon jalkatreenistä toipuminen kesti tällä kertaa neljä päivää. Eka päivä treenini jälkeen vain maski puuttui - zombwalkin askelkuviot oli hallussa. Toka ja kolmas päivä näytin kävellessä siltä, kuin minulla olisi ollut kakat housuissa. Neljäntenä päivänä vaan sattui. Nämä tulokset saatiin trainerin kanssa. (Miksi tuntuu väärältä sanoa valmentaja? Sehän olisi ehtaa suomen kieltä ja ihan oikein. Hmph... ??) Huomenna selviää, miten onnistuin yksin treenatessa.

Kuuntelin Carrie Underwoodia. Ihan loistavaa salimusaa, sillä se saa hyvälle ja pomppivalle tuulelle. Oikeastaan kyllä vielä parempaa aerobiseen liikuntaan, mutta koska olin siitä niin fiiliksissä tänään, niin sopi se tuohon painojen nosteluunkin. Suurimpia suosikkeja: Two Black Cadillacs (oh maaaan, so good), Good Girl (alkaa heti jammailuttaa kun pistää soimaan) ja Cupid's Got a Shotgun (himputin hauska):


Kermavaahtona kuntosali ja Carrie Underwood combossa oli sataset. Sata reiden koukistusta ja ojennusta. Niitä kokeiltiin trainerinkin kanssa viime viikolla. Tulee semmoinen mukava kihisevän lämmin tunne lihaksiin kun niitä vääntää.
Lähentäjien ja loitontajien kanssa jätin sataset seuraavan kerran haasteeksi ja testasin vaan uteliaisuuttani, että joko saan loitontajalaitteen koko painopakan liikkeelle. Kyllä. 70kg.

Oon nyt harrastanut kuntosalia nelisen vuotta vaihtelevalla aktiivisuudella ja alan viimein hahmottaa, mikä nimi kuuluu mille laitteelle ja lihasryhmälle. En kyllä vieläkään kaikissa laitteissa. Ainakaan etukäteen. Se tietty helpottaa hahmotusta sitten kun jossain paikassa alkaa muutaman toiston jälkeen tuntua epämiellyttävältä. x) Enimmäkseen olisi kyllä hyvä tietää jo etukäteen, sillä muuten voi päätyä kiskomaan taljaa ihan väärällä tekniikalla.

Illan kirsikka kaiken tämän hienouden kukkulalla on se, kun kosmeblogin kautta tuli testiin Moroccan Oilin hiusnaamio. Rakastan Moroccan Oil tuotteiden tuoksua ja tästä naamiosta en ole koskaan kuullut negatiivista arvostelua. Odotukset ovat vähintään yhtä huimat kuin tuotteen hinta. We'll see.

Pitäs mennä sinne suihkuun kun pitäis jo mennä kohta nukkumaan. Huomenna on aamuvuoro. Muistaakseni. Pää alkaa seota, kun teen välillä aamuvuoroa ja välillä iltaa. Välillä on tarkoitus, että menen iltaan, mutta sitten tuleekin soitto, että seuraavana päivänä aamuun. Jos huomenna kävelen kuin zombi, niin porukka alkaa ehkä etsiä sopivia välineitä itsepuolustusta varten, just in case, koska alan todellakin näyttää zombilta. En vaan ymmärrä miten ihmiset pystyy kolmivuorotyöhön. Mä olen jo ihan rikki vaikken edes tee yövuoroa.
Sitruunana tässä cocktailissa on postin työtaistelu. Jos se jatkuu vielä pitkään, niin ehkä avaudun siitä täälläkin, mutta väsyttää ja se suihku jne. joten lyhyesti mielipiteeni: kakkaa.

En salli tommosta negatiivista lopetusta, joten tähän hätään tarvitaan jotain kivaa.
Hani!

maanantai 9. syyskuuta 2013

Treeniä, ikäkriisi, synde-COUNTDOWN pv 3

Kertoilin pari viikkoa sitten treenistä, joka kyykytti minut täysin, oksetti ja teki minut lähes liikuntakyvyttömäksi melkein viikoksi. Nyt kävin trainerin kanssa kokeilemassa sitä uudelleen, ja tällä kertaa minä kyykytin sen treenin, pistin sen oksentamaan ja rukoilemaan äitiä avuksi. Hah! Voin sanoa, että loppu päivä meni todella hyvissä fiiliksissä, kun tunsi onnistuneensa. Hyvä näin. Pari viikkoa on ollut semmoinen tunne, että kehoni on minua vastaan ja on pitänyt pakottaa itsensä salille ja väsytti ja ketutti. 



Uusi lemppariliikkeeni: jumppapallo seinän ja selän väliin, käsipainot käsiin, kädet roikkuu sivuilla, ja sitten rullaillaan istuma-asentoon ja takaisin ylös. Nam.


Tähän parin viikon parisuhdekriisiin minun ja kehoni välillä on epäilemättä vaikuttanut tämä tuleva vanheneminen. Äitini totesi minulle puhelimessa, että minähän olen jo oikeastaan aika vanha. Kiitos äiti. Siitä se lumipallo lähtikin pyörimään.
Trainerini totesi minulle silmät suurina ikää kysyessään, että kohtahan olen jo kolmekymmentä. 
Tässä vaiheessa minä aloin viettää aikaa  peilin edessä ryppyjä laskien.
Idioottiharjoittelija töissä kerrassaan KAUHISTELI, että 28. Onneksi hän itse täyttää vasta 24 (muistaakseni), koska 28 on hirrrveän vanha ja eihän semmoista osaa kuvitellakaan. Kysyin, että haluaako hän ihan varta vasten päästä laskemaan irronneita hampaitaan lattialta. Varsinainen hurmuri. Ainahan kannattaa vittuilla sille tyypille, joka käskyttää sinua työssäsi...
Otin niin nokkiini, että lopetin ryppyjen laskemisen ja päätin, että olen edelleen nuori, sano mitä sano.

Ikäni ei varmaankaan olisi minulle kovin suuri ongelma, jos kokisin aikuistuneeni aikataulun mukaisesti. Ikätoverini ostavat asuntoja, menevät naimisiin ja hankkivat lapsia. Minä olen ihan tyytyväinen vuokralla asumiseen ja ajattelin jatkaa näin. Häitä en jaksaisi vielä järjestää, mutta vihkisormuslaatikkoon en sylkisi. :) Lapsia en ehkä hanki koskaan. Jos nyt pitäisi päättää lopullisesti, niin ei kiitos lapsia minulle. Perhesuunnitelmissa on vaan 1 Pyhä Birma ja 1 kissakotikissa Hanin kavereiksi. Joku pieni tai kurttuinen koira voisi mahtua lisäksi mukaan. Vili (poikaystävä) on kuitenkin aika toista mieltä noista kavereista. Vielä minä sen väsytän. Lemmikki- sekä kihla-asiassa. ;D

Pari vuotta sitten tunsin itseni vanhaksi ja väsyneeksi, koska sairastin. Nyt otan sitten sen ajan takaisin ja elän vielä nuoruuttani. Synttärijuhliakaan en pitänyt muutamaan vuoteen, joten kompensoin juhlimalla mennyttä 27,5-vuotispäivääni kunnon pippaloilla ja pitämällä nyt synttäri-countdownia, jotta voin tuntea itseni birthday girliksi ainakin kokonaisen viikon.

Sairastelustani en olekaan avautunut YouTubella, mutta nyt kun tunnen itseni melko lailla terveeksi, haluan joskus kertoa kokemuksestani siinä toivossa, että joku muu saa siitä apua. Vuonna 2010 masennuin aika pahasti ja kun aloin potkia siitä pinnalle sain vaihdossa paniikkihäiriön. Toipuminen vei pitkään, mutta nyt elämä on taas ihanaa - enimmäkseen, ja vaikka vanhenenkin, niin silti. :)


sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Synde-COUNTDOWN pv 5: Turistikohteena Botania

Pääsin leikkimään turistia omassa kaupungissani, kun vein siskon Botaniaan. Ensimmäistä visiittiäni Botaniassa, eli kasvitietieellisessä puutarhassa en unohda varmaan ikinä. Iso perhonen istui olkapäälleni. Tällä kertaa perhoset näyttivät pienemmiltä, mutta se voi johtua myöhäisestä vuodenajastakin.

Botaniasta löytyy eksoottisia lintuja, joista Juusolla, tyttökakadulla, has a potty mouth. ;)



Meidän kämpän ainoa huonekasvi on Tahvo-Einari. Se sai sen nimekseen, koska en tiennyt sen lajiketta. Äiti kyllä selvensi sen sitten, muistaakseni kyseessä on kultaköynnös.
Taidan kuitenkin jatkaa samankaltaisella nimeämistyylillä, koska enhän minä näitä muista.

Saanko esitellä: Punaiset Lötkäreet

Lähempi tarkastelu paljastaa, että lötkäreet ovat pörröisiä. 
Tämän kasvin nimi on siis pakko olla: Pörrölötkäre


Kovasti kaunis violetti kukka.
Minä luonnollisesti mietin, että olisiko tästä inspiraatioksi silmämeikkiin tai kynsilakkaukseen.
Kosmetiikkabloggaajan tapa arvostaa luontoa. :D
Ai nimi? Tämä voisi olla vaikka Adalmiina, koska se on mielestäni kaunis nimi. 

Tässä olikin nimi mielenkiintoisempi kuin itse kasvi. Hihi. 
Muotibloggaaja minusta halusi ottaa kuvan kengistä. ;D


Okei, tämän kukan minäkin tunnistan, ei tarvitse nimetä erikseen. 
Orkideoja Botaniassa oli muutama eri lajike.


Musta tässä oli hirmu jännät värit, kun tuossa reunalla on noin kirkas vihreä.
Jos käyttäisin tätä meikki-inspiraationa, niin tulos olisi epäilemättä aivan hirveä, mutta tuo kasvi osaa kyllä yhdistää nämä toisiinsa sopimattomat värit tosi kivasti.
Sen nimi voisi olla vaikka Mirjami.

Oho, ananas. Näyttää hassulta IMO.

Kyl mä voisin tuossa istuskellen aamukahvit juoda.
Lämpötila oli tässä huoneessa vielä ihan jees kahvin nauttimiseen.

"Ken tästä ovesta käy menee tyyliin subtrooppiselle vyöhykkeelle"
Oikeastihan en muista yhtään, mitä nuo vyöhykkeet olivat nimeltään, 
mutta tosiaan jokainen oviaukko oli portti uuteen ilmastoon. 
Esimerkiksi perhosten kammarissa ei olisi kahvin nauttiminen enää ollut kovin miellyttävää.

Hah! Pääsin sittenkin tänä kesänä palmupuun varjoon. 
Kaiken lisäksi edulliseen 7€:n opiskelijahintaan. :)
(Voi kyllä olla, että tuo ei ole oikeastaan palmu, mutta mun silmiin näytti tarpeeksi semmoselta.)

Nätti kukka.
I shall call it: Francesca.

Jeejee, muovikukkiakin mahtu mukaan. :D
Perhosista oli vaikea ottaa edustavia kuvia, koska ne joko liikkuivat tosi livakasti, tai olivat siivet supussa. 

Päivällisaika
Huomioi, että nuo ovat puolikkaita ei mitenkään pieniä banaaneja, 
ja nuo perhoset ovat melkein puolikkaan banaanin kokoisia.

Kärsä banskuun ja noms.

Astutaan aavikolle



Kivan vihreä maailma. Kuitenkin jotenkin aavikko oli musta kivempi.

Sen nimi on nyt Pirre

Tolppa soittaa viulua honkeloilla sormillaan.

maanantai 2. syyskuuta 2013

Synde-COUNTDOWN 9 päivää jäljellä: out with the old (in with the new)


Oikein hyvää harmaan ja sateisen päivän myöhäisiltaa mussukat. (Saanko sanoa mussukoiksi vai onko se liian imelä nimitys? Jollakin hellittelynimellä tekee mieli kutsua. :) En kyllä tiedä, sopiiko mussukka-sana minun suuhuni.)

Synde-COUNTDOWN, mikä se on? Mun synttärit on 11.9. ja sinne asti yritän postailla jossakin (kosmetiikkaobsessio.blogspot.fi, täällä, tai vähintäänkin Instagramissa) jotakin päivittäin. 

Blogeistani voi varmasti päätellä, että shoppailu on minulle rakas harrastus... :P Onneksi ostan pakonomaisesti vain kosmetiikkaa, ja vaatteita ja kenkiä käytön, kulutuksen ja tarpeen mukaan - kuten ihmisen pitäisi. Onneksi siis siksi, että kosmetiikka menee pieneen tilaan.
Vaatteita on semimaltillisesta shoppailusta huolimatta ehtinyt kertyä kaappeihin niin paljon, että hyllyt tursuilee. Asiaa ei helpota se, etten voi heittää pois tai myydä vaatteita, joihin en mahdu enää. Samallahan nimittäin heitän pois unelmani hoikistumisesta. Hoarding-sarjasta opin, että ihmiset liittävät tavaraan tunteita ja merkityksiä, joita voisi käsitella muutenkin kuin sen tavaran kautta. 
"Tämä on muisto tuosta ihmisestä." 
"Voitko käydä sen ihmisen luona kylässä?" 
"Joo." 
"No mitäs jos sitten heitettäisiin tämä vanha riepu/vätkätin/ruma maljakko pois." 
"Öööö.. Eeeeeeei-no ok."

Minä aion vuoden päästä muuttaa pois Joensuusta. Minne? Se on vielä vähän auki, mutta hurjan moni ystävistäni ja tuttavistani on muuttanut/-massa Tampereelle, joten ehkäpä minä menen perässä. Olisi ainakin kavereita valmiina ja Tampereella voin opiskella kosmetologiksi.
Olen alkanut valmistautua muuttoon todella hyvissä ajoin. Joensuun sisällä olen lähinnä tehnyt paniikkipakkaus-muuttokuormia, mikä on huomattavasti enemmän ok, jos suhaa paria kilometriä sinne ja tänne, mutta muutama 100 km saa miettimään tavarapaljoutta uudella tavalla. Nyt pääsen opettelemaan tunteiden irrottamista tavaroista. Ei liene niin vaikeaa kuin kuvittelen, sillä itseasiassa olen niin innoissani täältä pois pääsystä (no offence Joensuu, olit kiva, mutta uudet ajat, uudet kujeet, uudet maisemat), että pelkään huomaamattani myyväni sängyn meidän alta jonkun tarmonpuuskan tuoksinassa ja aiottuun muuttoon on kuitenkin vielä vuosi.

Tänään lähti ekat kuormat kirpputorille.


Noin puolet Vilin DVD:istä sain hinnoiteltua eilen. (Ruljanssi jatkui tänään.)
Olemme siirtyneet BluRay-aikaan, ja DVD:itä ei voi katsoa, koska ne on niiiiiiiiin huonolaatuisia. ;)


Erä vaatteita lähti. Mukana mm. punainen sametti/velour (en tunne kankaita) -mekko*, jonka äiti minulle ompeli, ja jossa tanssin vanhojen tanssini.


Kengät? Ihan kivoja. Laukut? Mullemullemullejatoijatoi.
Päällä näkyvä laukku kelpasi ostettavaksi jo ennen kuin ehdin itse pois alta. Jee!

Sattumoisin tänään on kulunut tasan kahdeksan vuotta siitä, kun allekirjoitin vuokrasopimuksen ensimmäistä kertaa täällä Joensuussa. Kävimme silloisen poikäystävän kanssa pistämässä minun nimeni paperiin ja vilkaisemassa uutta kotia. Asuin solussa kolmen muun tytön kanssa - kaksi kuvataitelijaa, yksi tanssija. Uuteen kotiin ei tarvinnut pakata kovin suurta muuttokuormaa. Tilaa oli alle 7 neliötä. Ikkunan peitti lialta suojaava muovi parvekeremontin ajan. Remontti kesti ainakin puoli vuotta. Ihme kyllä mielenterveyteni kesti myös. Varmaan siksi, että tutustuin täällä niin moniin mahtaviin tyyppeihin.

Siis kerrassaan viihdyttävää, eikö?


#selfie
Oli kiva päivä joo. Satoi ja sellaista joo. 
Näytän siltä kuin koira olisi nuolaissut kampaukseni tänään paikalleen.

Onneksi hymy pelastaa päivän kuin päivän ja kampauksen kuin kampauksen. Tai sit pelastus on kuvan rajaaminen siten, että keskitytään tisseihin eikä tukkaan. :D


* Kaivoin tuon verhon korvikkeen kuvan lisäksi pari otosta siitä aiemmin mainitusta mekosta.
 Mä en vissiin tansseissa viihtynyt kameran edessä, 
kun tämä oli fiksuin kuva siitä mekosta, minkä löysin.

Ennen helmikauluksen ja hihansuiden tuloa 
mekko palveli höyhenpörröhihoilla ja kauluksella varustettuna yläasteen päättöpäivän vampyyriasuna. 


Näine hyvine: hyvää yötä mussukat.

lauantai 24. elokuuta 2013

Treenin jälkeisiä tunnelmia + Vlog 23.8.

Huomenta huomenta!
Klo on 14.49, mutta minä kaivelin itseni sängyn pohjalta vasta tunti sitten. Kävin kuuden maissa heittämässä Vilin junalle ja tulin kotiin jatkamaan unosia. Vili lähti sukulaisen häihin, joissa oli niin suppea vieraslista, että minä en mahtunut mukaan. Ei harmita. Olen nimittäin saanut istua tänä kesänä junissa jonkin verran yli oman tarpeen.

Enpä kyllä olisi lähtenyt mukaan, vaikka alunperin olisi niin suunniteltukin. Minä nimittäin liikun jäykästi kuin... kuin... No siis, puujaloilla varmaan pääsisi sulavammin.
Tehtiin keskiviikkona jalkatreenia Satun kanssa, ja kohtasin siellä oman rajani. Olen ihan tyytyväinen, että siellä on nyt käyty ja osaan varmaan jatkossa lopettaa ajoissa. En oksentanut, mutta piti lopettaa treeni kesken, koska se olisi ollut vuorossa seuraavana.
Eilinen oli ihan kamalaa, vaikka sitkeästi pysyin liikkeessä, jotta pystyn pysymään liikkeessä, eikä lihakset kivety. Onneksi jotenkin aina pystyy vielä shoppailemaan. :D  Suuret kiitokset ihanalle ystävälleni Jonnalle, joka jaksoi hipsiä kaupasta toiseen kanssani.  Minä liikuin hyvin hitaasti ja jokainen istumaan käyminen ja nouseminen oli hampaiden kiristelyn paikka. Kauheinta kuitenkin on ollut mennä portaita alas. Sokoksen alakerta jäi kierroksella väliin, koska sinne ei pääse liukuportailla.
Varikkopysähdys Arnold'silla
Pullo oli nätti, onneks ostin pullon takia, koska se jäätee oli aika pahaa

Tänään tilanne on hieman parempi, mutta taidan pysytellä kotosalla, sillä en vaan jaksa kiemurrella kämpästämme alakertaan. Mieluummin hyppäisin parvekkeelta suoraan.
Oon pitänyt nyt pari päivää treenaustaukoa kunnes paranen, sillä vaikka ylävartaloni toimiikin normaalisti, niin en uskalla riskeerata kipeitä lihaksia siellä. Miten minä sitten pääsen vessanpöntöltä ylös, jos en pysty käsillä altaasta ja seinästä kiinni pitäen kampeamaan? Siihen en ala, että Vili joutuis tulemaan auttamaan. :P Eikä se siis nyt oo kotonakaan. Siellä minä sitten istuisin huomiseen asti.

Otan toki tällä hetkellä kaiken draaman irti surkeasta tilanteestani, mutta ei minusta oikeasti tunnu surkealta. Vähän vaan niiku rintaa takoen esittelen taisteluhaavojani. x) Innolla mietin, että tätä lisää, mutta hieman järkevämmällä intensiteetillä.

Nyt voisin kammeta itseni hakemaan kahvia ja jatkamaan sitä, minkä parissa vietin yön pikkutunnit, kun olisi nukkumassa pitänyt olla. The Bachelorette. Katselen uusinta kautta abc-kanavan omilta sivuilta (selaimeni kuvittelee olevansa Yhdysvalloissa, joten se näyttää periaatteessa vain siellä näkyviä nettistreameja). Vähän väliä saan itseni kiinni hymyilemässä kuin heikkopäinen, koska on vaan niin ihanaa nähdä, kun ihmiset rakastuu ja käy ihanilla treffeillä ja niillä on hirmuisen kivaa. Huonona puolena tietysti oma arki näyttää sitäkin arjemmalta. Siis mix ei Vili koskaan vie mua treffeille Hollywood-kyltille?

Hani nukahti viime yönä ennen minua. Hanin pitäisi olla kuvan päätähti, mutta minä kyllä nyt huomaan vaan, että löysin juuri ponnarilenkkini, pari Hanin paperipalloa ja wau, kyllä tosta pölystäkin voisi leikkipallon varmasti pyöritellä.

Vlog eiliseltä 23.8.
Mä vähän testailen tätä vloggailujuttua, mutta toistaiseksi en kuollaksenikaan keksi, miksi joku haluaisi tätä katsella. :DDD


Ps. Siivousvinkki: Ota valokuvia tai videokuvaa asunnostasi ja huomaat taatusti tavarapaljoutesi ja pölypallerot aivan uudella tavalla.
Haluatko sen sijaan laiskotella: etsi katsottavaksesi Hoarding - Buried Alive -sarjaa (suomeksi ehkä Himohamstraajat). Kotisi alkaa näyttää saman tien paremmalta ja tunnet, että oikeastaan kaikki on aika hyvin.

perjantai 9. elokuuta 2013

Elämäni Instagramissa tänä kesänä

Mulla alkaa nykyään olla blogia ja sosiaalista mediaa, anteeksi, somea joka sormelle, joten kaikkiin paikkoihin en aina muista linkata ihan kaikkea. Tälläkin puolella siis tiedoksi, että esim. Instagram löytyy (mizzannieluv) kuin myös Twitter (MizzAnnie1). Postaan yleensä muutaman päivän ajan jatkuvasti ja sitten unohdan pariksi viikoksi, että tuommoisetkin löytyy.
Nähdäkseni esim. Instagram ei ole vielä levinnyt suomalaisten käyttöön ihan superhyper laajasti, joten mitäs siellä on minun tililläni tapahtunut viime aikoina.
Tällaista:

Kesäkuun alussa tein hulluna ruotsin esseitä.




Olin aloittanut laihduttamisen trainerin kanssa ja toisinaan on tehnyt tiukkaa syödä Vilin vieressä. :P
Ruokaostoskori täytyy nykyään kasviksista, jotka on haudattu rahkan, raejuuston, tonnikalan ja kanan alle. Onnee vaan salaatille ku yrittää selvitä siellä alla.



Vilin ollessa USA:ssa road tripillä minä kävin elokuvissa ihan yksin. Snackseinä luonnollisesti kirsikkatomaatteja sekä porkkana- ja kurkkutikkuja. Nättiydyin, vaikka meninkin vaan ihan yksin.


Aamun aloitus kahdella eri tyylillä.



Kesäkuun lopussa olin onnistunut hautaamaan pöytäni aika totaalisesti. "Whaddaya mean time to clean house?"


Heinäkuun alussa täydensin pöydäntäyttövarastoja Turun reissulla. MAC-kosmetiikkaa myydään siellä Stockmannilla. Tämä kuva on otettu bussissa, joka oli osa Kuinka palataan Turusta Joensuuhun yhdeksässä tunnissa käyttäen junaa, bussia, junaa, junaa ja taxia -seikkailuani. VR mokasi ja pääsi maksamaan minulle taksin Imatralta Joensuuhun. Muuten en ois niin välittänyt, vaikka matka olikin vaivalloinen ja pitkä kaikkine vaihtoineen, mutta matkalle mukaan sattui maailman kettupäisin konduktööri.


Kävin vanhempieni luona maalla ja saunoin ja uin. Talviturkki tuli tänä vuonna heitettyä poikkeuksellisen myöhään ja vesi oli kylmää ja märkää.



Edellisen kuvan au naturel lookista vaihdetaan baarinaamaan. Olen siis käynyt tänä kesänä myös kerran ihan tanssilattialla hytkymässä ja maksamassa parista aivan naurettavan ylihinnotellusta drinkistä. Vili nauroi takaisin tullessaan, että edes Las Vegasin kasinoilla ei juoma maksa niin paljoa kuin Joensuun Ilonassa.


Olipa kerran eräs päivä töissä, kun tajusin, että meikkipussissani on jälleen kerran viitisen huulipunaa ja kolme kiiltoa, mutta ei huulirasvaa. Story of my life.


Versioni pikaruoasta: purkki rahkaa, purkki bonaa, sekoita kunnes näyttää siltä, että tuota en ainakaan söisi.


Ruokavalioni välipäivän donitsi oli niin suuri tapahtuma minulle, että siitä piti ottaa kuva. Seuraavana päivänä palasin taas kaurapuuron ja raejuuston pariin - oikeastaan ihan mielelläni. Don't get me wrong, kyllä minä mielelläni niitä donitsejakin söisin useamminkin.
Kesän päivät ovat olleet vähäpostisia ja tauot venyneet täten pidemmiksi, joten ehdin kuvailla itseäni vessassa. Tällä kuvalla havainnoillistin tänään, kuinka meikit ja tukka ovat jo siirtyneet kesälomalle, vaikka minulla oli vielä pari tuntia työaikaa jäljellä. Nyt olen minäkin lomalla.


Lomasuunnitelmiini kuuluu mm. kukkua yömyöhälle dataamassa välittämättä siitä, että huomennakin pitää herätä. Hihii. Lauantainakin on siis noustava ylös, sillä suuntaan Kouvolaan. Paras ystäväni lapsuudesta asuu nykyään siellä rokkimiehensä ja kahden lapsensa kanssa. Lapset laitetaan miehen hoidettavaksi ja me keräännymme pienen ystäväporukan kanssa viettämään saunailtaa. Ihana nähdä tuttuja yläasteelta ja lapsuudesta oikein kunnolla pitkästä aikaa. Päivän ruokalista kuulosti myös kielen pyöräyttävältä, mitä minä arvostan kun elän näitä 6 päivän kuivempia kausia aina välissä.

Kouvolasta palailen hetkeksi Joensuuhun ja loppu viikosta suuntaan Tampereelle viettämään aikaa parin muun ystävän kanssa. Nykyelämäni parhaista ystävistä kaksi kolmasosaa on nimittäin valinneet elää Tampereella, eivätkä täällä minun kanssani. En ymmärrä. Minähän olen ihana. Miksi he valitsivat Tampereen? ;) ;') :') :'] :'''''( Come back. Come back. No ei. Kyllä minä selviän.

Etsitään uusia ystäviä, erityisesti kuntosalista tykkääviä, iällä, koolla, sukupuolella jne. ei ole väliä, mutta jäsenyys Energylle ois aika must. Toinen vaihtoehto ehtiä oikeesti nähdä eikä olla vaan paperilla kavereita ois, että löytyy työpaikka Joensuun postiterminaalilta. Avoimet hakemukset osoitteeseen kosmetiikkaobsessio at gmail.com :P

Ps. Toivoneille tiedoksi, että olen filmannut videon, jolla selittelen perusasioita tästä laihdutusprojektistani. Jahka ehtisi editoida, kun loma vähän rauhottuu. ;D

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Hengailua maalla, pianorakkautta



Ihan vaan varmuuden vuoksi tässä puolustelen jo etukäteen, että olen hyvin tietoinen siitä, etten ole ihan muusikoiden parhaimmistoa. :D Enkä yritäkään olla, jätän ne hommat niitä paremmin taitaville.
Kuunnelkaapa vaikka täältä erään hyvän ystäväni tuotoksia: Tiina Korsakoff. Olen ylpeä voidessani sanoa, että tämän naisen kanssa meillä on semmonen friends 4-ever diili ja se alotettiin jo joskus kun molemmat vielä harjotteli kävelemään.

torstai 16. toukokuuta 2013

Haaste: 11

Öhöm. Kuukausi sitten olen näköjään naputellut tämän postauksen 98% valmiiksi. :P Sitten jäin miettimään, että ketä vielä haastaisin ja sitä mietiskellään näköjään edelleenkin. Jos sinulla on alle 200 lukijaa, saat mielellään olla haastettava nro 11.

15.04.2013
Olo on tällä hetkellä yhtä aikaa levännyt ja pöhnäinen. Kävin eilen nukkumaan puoli kymmenen maissa. Viimeeksi menin niin aikaisin varmaan 12-vuotiaana, ellei takana ollut yli 24 h valvomista.
Viime viikkoon kuului reissu sekä Helsinkiin että Tampereelle. Helsingin matkaan palailen kosmeblogin puolella, sillä sen aihepiirin reissusta oli kyse. Tampereella puolestaan olin englannin opiskelijoiden tapaamisessa. Yritän järjestellä ajatuksiani vielä ja palailen ehkä myöhemmin kertoilemaan mitä kaikkea hauskaa reissuun kuului. Jutustelin eilen illalla äitini kanssa puhelimessa ja hän yritti kysellä minulta asioita, mm. milloin olemme tulossa vaihtamaan kesärenkaita autoon, ja saatuaan muutaman vastauksen, joissa ei ollut joko päätä eikä häntää tai totesin vaan, että nyt ei pysty ajattelemaan niin pitkälle, hän luovutti ja käski minun mennä nukkumaan. Tottelin kiltisti.

Lueskelin illalla kuitenkin pikaisesti kommentteja. Kikhy oli haastanut minut tällaiseen

11

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.

2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaaja, jolla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
 6. Ei takaisin haastamista!

Osa 1: 11 asiaa minusta


1. Tulen maalta. Asuin puiden keskellä 18-vuotiaaksi asti, jolloin muutin pois kotoa ekaan omaan kämppääni Lappeenrantaan.
Lapsuudenkoti

2. Inhoan kaikkeja kuoseja, joissa on pientä kukkakuviota. Mitä värikkäämpi sen kamalampi. Itseni päällä siis, muut saa pukeutua kuten haluavat.
3. Englannin numeroni oli koko kouluaikani aina 10, mutta ylioppilaskirjoituksissa sain siitä E:n enkä L:ää. Mikä häpeä. ;)
4. Olen AINA ollut kissafani. Ensimmäisen sain muistaakseni 4-vuotiaana kummiltani. Järjestyksessä miukuni ovat olleet: Kisumisu, Laku, Tähtisilmä, Harmi ja Höpö (pentuveljekset), Nuppu ja nyt sitten Hani. Kaikki maatiaisia. 

5. Jos pitää valita kinuski, suklaa tai vanilja, niin vanilja.
6. Olen aina ollut pullukka. Huokaus.
7. Minulla on 1 isosisko.
8. Ja 1 isoveli.
9. Ei pikkusisaruksia.
10. Kotitöistä inhokkini on tiskaaminen. Suihkun viemärin puhdistaminen olisi inhokkini, mutta en laske sitä enää, koska en suostu tekemään sitä, kun minulla kerran on poikaystävä. Yksin asuessani se homma oli aina prosessi, johon kuului useita kumihanskoja ja muovipusseja ja jonkin verran yökkimistä.
11. Rakastan vihkoja, kyniä, post it -lappuja ym. "toimistotavaraa". Ostan liikaa kivoja vihkoja ja kirjasia, joihin voin tehdä... öh, jotain kirjoitettavaa niihin varmasti aina keksii jossain vaiheessa. Tällä hetkellä haaveilen paperisilppurista.

Osa 2: 11 haastajan kysymystä

1. Paras suklaa?
Maraboun Daim-maku.
2. Oudoin tapa?
Käsien peseminen ei sinänsä ole outoa, mutta se miten usein minä niitä pesen ja minkä kaikkien asioiden jälkeen minun pitää päästä pesemään kädet on. Esim. koskin likaiseen pyykkiin, pitää pestä kädet.
3. Lempi merkki vaate/asuste?
En nyt saa mieleeni yhtään merkkivaatetta, jonka omistaisin, joten käännetään tämä toisinpäin. Lempi vaatemerkkini on Juicy Couture.
4. Kirja vai elokuva?
Elokuvia katson määrällisesti enemmän, mutta ei niihin voi uppoutua ja imeytyä samalla tavalla kuin hyvään kirjaan, joten... apua! Jos kyse on elokuvasta, joka perustuu kirjaan niin mieluummin kirja, paitsi jos kyse on Sormusten herrasta, sillä siinä on liikaa kirjaa minulle. Möh. Kirja. Mutku elokuva. Ei. Raa. Hajosin.
5. Komein julkkismies?
Kestosuosikkini on Jensen Ackles, mutta Chris Hemsworth on tällä hetkellä nami. Ou, ja sit Ian Somerhalder on pakko sanoa, koska :P'''

 
Jensenin tapasin ensimmäistä kertaa Dark Angelissä, mutta vaikka herra kovin söpis olikin, niin ihastus ei vielä iskenyt kovin pahasti. Seuraavan kerran törmäsimme Dawson's Creekissä ja Smallvillessä ja niihin aikoihin sydämeni alkoi sykkiä hänelle. Supernaturalia katselen ehkä enemmän hänen takiaan kuin sarjan itsensä. Aloitin juuri ykköskaudelta uudelleen.



Chris. Iskit Thorin vasarasi suoraan sydämeeni. ;)

6. Kumpi, liian kuuma kesä vai liian kylmä talvi?
Liian kuuma kesä.
7. Missä maissa olet käynyt?
Kanariansaarilla eli Espanjassa, Ruotsissa, Kreikassa, Unkarissa ja Yhdysvalloissa. Englannissa ja Saksassa lentokentillä, mutta niitä ei silloin taideta laskea.
New York, New York

8. Biisi, joka kuvaa parhaiten tämän hetkistä mielentilaasi?
Blur: Coffee and TV, mutta jonkin verran neutraalimpi fiilis kuin lyriikoissa.
9. Lempi lehtesi?
Seventeen. :D Joskin kyllä minä Trendin huomattavasti useammin luen.
10. Unelmien autosi?
Neliovinen, valkoinen tai vaaleanpunainen *tihihi*, valmistettu 90-luvun jälkeen. (Rivien välistä voi lukea, että pihassa seisoo tällä hekellä kaksiovinen 80-luvun tuote... Tottelee lempinimeä Tölkki.)
11. Vaikein kysymys näistä edellisistä?
Nro 4.

Osa 3: mun kysmät
1. Mitä kuulet juuri nyt?
2. Kerro yksi obsessiosi.
3. Mikä saa sinut nyrpeäksi?
4. Mikä on lempituoksusi?
5. Kuka on mielestäsi maailman suurin julkkis? Ei uskonnollisia hahmoja, pliis.
6. Entä turhin julkkis? Uskonnollisetkin hahmot sallitaan.
7. Mitä söit aamupalaksi?
8. Lemppari telkkuohjelmasi?
9. Mitä maailmassa on tällä hetkellä liikaa mielestäsi?
10. Valveilla vai hereillä?
11.Kinuski, suklaa, vanilja vai mansikka?

Haastan:
1. Anteeks anteeks anteeks. Tiiän et piti olla alle 200 lukijaa, mutta koska mulla on ikävä .Nekkua. ja .Nekun. postauksia, kun niitä nykyään tulee vähän harvemmin, niin ensimmäisenä haastan .Nekun..
2. Hanna-Maijan lukijamääristä en tiedä, mutta "Hanna, jos joskus tekee mieli paeta oppikirjoja ja esseitä, niin tässäpä pientä askarreltavaa."
Loput 9. No siis. Aloin käydä lukijalistaani läpi etsien tuttuja tai uusia mielenkiintoisia luettavia. :)
3. Maarit eli http://maarit-ajastaikuisuuteen.blogspot.fi/
4. Satu eli http://ripsaritposkilla.blogspot.fi/
5. Jaana eli http://makeitgetit.blogspot.fi/
6. Elena eli http://kauniimpimaailma.blogspot.fi/
7. Deadly Dame tai Anne eli http://deathliciouskisses.blogspot.fi/
8. http://nails1820.blogspot.fi/
9. Nunnukae eli http://kynnelle.blogspot.fi/

15.5.2013
10. Tää blogi mulla oli juuri auki välilehdellä: http://www.my-fantazya.blogspot.fi/
11. Ei pysty. Väsyttää ihan liikaa.

torstai 21. maaliskuuta 2013

Lauluharjoituksia, kunnes hani



Jos luulee olewansa tulewa Idols-tähti, niin kannattaa nauhoittaa omaa lauluaan. Se ottaa luulot pois aika äkkiä. En ollut awannut ääntäni, enkä ole harjoitellut laulamista pitkään aikaan. Sen huomaa. Mitä Hani ei ymmärrä, on se, että wain harjoittelemalla paranee. :D

perjantai 15. helmikuuta 2013

Herää: This Is It!


Meille on annettu vain yksi elämä.

Oletko tänään onnellinen? Mistä asioista olet? Mitkä asiat ovat onnellisuutesi tiellä?

Mitä tavoitteita sinulla on? Oletko tänään elänyt niin, että teet jotain niiden saavuttamiseksi? Olet? Hymyile ja iloitse! Et ole? Miksi et?

Haluaisitko jotain juuri nyt? Voitko saada sen juuri nyt? Onko se tavoitteidesi mukainen? Jos on, miksi istut siinä etkä ole hakemassa sitä? Jos ei, miksi haluat sitä?

Pystytkö yksin vai tarvitsetko apua? Tuntuuko siltä, että sinua tuetaan? Läheisesi, jotka välittävät sinusta auttavat sinua mielellään elämässäsi. Oletko sanonut heille, että tarvitset heitä? Oletko pyytänyt apua?

Pystytkö katsomaan henkiseen sekä fyysiseen peiliin ja näkemään niistä realistisen heijastuksen? Oletko ollut itsellesi rehellinen?

Oletko hymyillyt tänään ja ajatellut niitä asioita elämässäsi, jotka ovat ihania? Eikö niitä ole? Jos vastauksesi on ei, olet väärässä. Sinun pitää katsoa tarkemmin tai muuttaa asennettasi. Elämällä ja maailmalla ei ole velvollisuutta tehdä sinua onnelliseksi. Olet itse vastuussa siitä.


Sain toissapäivänä muistutuksen kuolevaisuudesta. Eilen sain viestin onnettomalta ihmiseltä. (eivät liity toisiinsa) Tänään olen itse ankealla päällä. Tämä teksti on minun yritykseni hakea hieman perspektiiviä.

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Jos sitä ei ole tarjolla, niin sitä ei voi syödä

Vaihan blogin viralliseksi osoitteeksi blondinelle.blogspot.fi, niin on ehkä vähän selkeämpää tulla tänne. Tuo nimi on onneksi kasvanut osaksi minua, kun vähän aikaa totuttelin.

Viimeisimmässä videossa totesin suoraan, että turhauttaa niin kovin, että siivoilen kaappeja. En kuitenkaan tainnut mainita, että mikä turhauttaa.

Painosta tietysi oli kyse. Suklaa- ja karkkilakot ovat edelleen vahvasti voimassa, enkä ole niitä edes kaipaillut. Joskin tajusin, että ateriankorvikkeiksi silloin tällöin nauttimani Nutrilett-patukat olivat jotain suklaa-toffee -patukoita. Ottaen huomioon kuinka vähän ne kuitenkaan maistuivat kummallekaan ja niissä oli varmasti paljon vitamiineja ja muita (pakko olla, jos niillä voi ateriat korvata viikonkin ajan), niin en tiedä lasketaanko niitä oikeastaan suklaaksi tai karkiksi. Mä en laske, koska muutenhan olisin jo epäonnistunut lakossani ja voisin yhtä hyvin painua tästä Karkkisille.

Tammikuun ajan pidin tarkasti huolta siitä, etten syönyt valkoista vehnää ja oikeastaan ainoa enemmän hiilihyraatteja sisältävä tuote ruokavaliossani oli ruisleipä. Joo ja kasviksia söin kanssa, mutta ne on niitä erilaisia hiilihydraatteja. Vääntelin kukkakaalimuusia perunasellaisen tilalle. Tein salaatteja. Söin keittoja. Lopuksi totesin, että vähähiilihydraattien ruokavalio ei ole elämäni pelastaja, sillä mitä ilmeisimmin olin korvannut hiilareita annoksissani rasvalla (juustoa salaatissa, kermainen kastike lohelle siinä kukkakaalimuusin päällä). Lihoin 2 kiloa. Selitän osan tästä sillä, että punnitushetkellä oli meneillään se aika kuusta ja kyseinen kuukausi oli sen suhteen niinkin ikävä, etten enää pystynyt viikkoon nukkumaan vatsallani, koska rinnat olivat niin kipeät. Turvotuksen syytä siis osittain. Voi olla, että valehtelin itselleni, mtta sen verran itsepetosta tarvitsin elämääni, jotten masentuisi ja luovuttaisi. Näin kuitenkin paljon vaivaa ruokieni eteen ja jos sillä vaivannäöllä menee noin pahasti metsään, niin paljoa kiinnostelee.

Nyt ei olekaan hetkeen kiinnostellut keittiössä touhuilu, ja siitä syystä olen niitä Nutrilett-patukoita syönyt. Pidän myös huolta siitä, että kotona on kunnon valikoima hedelmiä ja rahkaa välipaloiksi, sillä aiemmin olisin syönyt niiden sijaan voileipiä juustoineen ja kinkkuineen. Nykyään syön kokojyväleipää viipaleen tai pari aterian yhteydessä, enkä puputtele leipiä jokaisen aterian korvikkeena.

Tämän bloggauksen opetus on: jos sitä ei ole tarjolla, niin sitä ei voi syödä. Toisin sanoen, jos ei osta kaupasta pipareita, niin niitä ei voi syödä. Sama pätee terveelliseenkin ruokaan. Jos ei osta kaupasta rahkaa ja hedelmiä, niin niitkään ei voi syödä. Jos siis täytän jääkaapin terveellisillä vaihtoehdoilla, enkä osta epäterveellisiä, niin syön automaattisesti terveellisesti.
Oispa se noin yksinkertaista. :D
Täytyy kyllä sanoa, että Vilin kaappi / minun kaappini jako oli hyvä ratkaisu. Piparkaakut eivät enää kuiski korvaani sokerisia sanomia joka kerta ohi kävellessä.

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Keittiönkaappiaggre

Totesin, että mieluummin feilaan tavoitteessani postata jotain joka päivä, kuin tuotan maailmaan lisää "ei mul mitää tänää ollu mut täs joku linkki loppuun" tyyppistä materiaalia. Hyi.

Tänään aggresin keittiön kaapit laihdutusystävällisemmiksi.

maanantai 4. helmikuuta 2013

Auts. Töks.

Voi himpskutarallaa, miten täydellisesti lyö tyhjää tällä hetkellä. En keksi mitään blogattavaa. "Koko ajan oli jotan tekemistä" -päivä vei vissiin aivoista mehut. Tai hyytelön.
Yritin pitää videokameraa mukanani ja kuvata My Day -postausta. Päivän päätteeksi mietin ystävälleni ääneen kuntosalilla hikoillessamme, että miten ketään voisi kiinnostaa minun tylsä ja tavallinen päiväni. Toisaalta taas itsekin tykkään lukea sellaisia postauksia. Jäinkin sitten miettimään, mikä sellaisessa toisen päivään tutustumisessa kiehtoo yleisellä tasolla. Miksi Big Brotheria katsotaan?

Raah. Lakkaan kiusaamasta teitä pointittomalla näpyttelyllä, käyn irroittamassa kissan ovesta (oven karmista oikeastaan) ja sitten ohjaan teidät huutonaurun pariin tätä: linkkiä pitkin. Kyseessä on 11 ääntä, jotka pitää kuulla ennen kuin kuolee.

Naurattiko?

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

31 postausta: 1 Esittele itsesi

Muistaisinpa, kenen blogista minä tämän nappasin. Satuinpa vaan nappaamaan jo ennen joulua, joten enpä muista. Jos olet tehnyt tämän postauksen, tai parhaillaan tekemässä, niin laita kommentti, niin linkkaan sut tekstin perään.

Tämä vaikutti sellaiselta tagilta, jonka kautta minä tulen perusteelliseksi tutuksi.

Päivä 1 - Esittele itsesi

Hei!
Olen Annie, 27-vuotias ja asun Joensuussa poikaystäväni ja kissani kanssa. Opiskelen yliopistossa englantia, joskin koen lähinnä olevani jumissa yliopisto-opinoissani. Teen opintojen ohella töitä postilla ja haaveilen englannin vaihtamisesta kosmetologiopintoihin. Kosmetiikan parissa elämisen kaipuuseen pidän Kosmetiikkaobsessio-blogia.



Aiemmin minulla oli paljon harrastuksia, mutta tällä hetkellä bloggaaminen vie mammutin osan ajastani. Nykyään laulan silloin tällöin kotona omaksi ilokseni, mutta lauloin myös Joensuun yliopiston kuorossa useamman vuoden, ennen kuin töiden ja kuoroharkkojen päällekkäisyys teki sen harrastuksen mahdottomaksi.
Olen soittanut pianoa 6-vuotiaasta lähtien, mutta nykyään soitan 4 - 5 kertaa vuodessa, eli silloin kun käyn vanhempieni luona kotikotona. Ostoslistalla on oma piano. En ole koskaan tykännyt esiintyä, mutta rakastan soittaa pianoa nimenomaan ja vain omaksi ilokseni.
i_sopraano
http://www.joykuoro.net/joomla/images/stories/i_sopraano.jpg
Joy-kuoro, I-sopraanot (oon takariwissä)

Olen harrastanut öljyvärimaalausta (ja muunkinlaista kuvataiteilua), mutta pienessä huonosti ilmastoidussa kämpässä sen harrastaminen otti päähän.
Olen ihan kätevä käsistäni ja ompelin ennen laukkuja ja silloin tällöin vaatteita. Ompelukonettakaan en omista, joten nykyään lähinnä neulon kaulaliinoja ja lapasia hektisesti joulun korvilla.
Olen ollut innokas kirjojen lukija. Nora Roberts, Judith McNaught, Sandra Brown, J. K. Rowling nyt esimerkiksi ovat viihdyttäneet minua useita tunteja. Sitten aloin opiskella kirjallisuutta ja kirjoja oli pakko lukea. Nykyään innostun siis lukemaan harvemmin.
Elokuvia meillä katsellaan aika tiuhaan tahtiin. Poikaystäväni on teknologiaintoilija, joten laitteistoa löytyy mm. 3D-elokuvia varten. Hani-kissamme tykkää eniten zombi- ja sota-/räiske-elokuvista.

Innostuin näemmä vähän liikaa noista harrastuksista...

Minkälainen minä olen? Olen pikkutarkka huithapeli. Toisin sanoen jään helposti aakkostamaan kirjoja, vaikka huoneessa ei mahdu muuten kävelemään. Minulla on aika tiukka omatunto. Olin ehkä 5-vuotias, kun piilotin hoitopaikassa pari legoukkoa hihaani ja vein ne kotiin. Pari vuotta myöhemmin tajusin, että minähän varastin, ja valvoin sen vuoksi monta yötä, mutta minua nolotti liikaa tunnustaakseni tekoni. No, nyt se on ainakin julkista. Olen liiankin rehellinen ja samalla epäilemättä sinisilmäinen, sillä kuvittelen, että muutkin ovat. Minulla on tapana pitää tunteeni äärimmäisen hyvin hallinnassa ja tarvittaessa en ole rauhallinen kuin viilipytty vaan rauhallinen kuin jäätynyt viilipytty.
Yritän opetella näyttämään tunteitani ja purkamaan niitä. Vaikeaa.
Kova hallintani ja moraalisuuteni kostautuu sitten täydellisellä leväperäisyydellä ja lähes kaiken sallimisella itselleni huoneen siisteydessä, shoppaillessa ja jääkaapilla. :D

Minä pidän positiivisuutta hirmuisena lässytyksenä ja yhtä aikaa rakastan sitä, koska siitä tulee hyvä mieli. Mielestäni positiivisuus lisää positiivisuutta ja hymyn voi pistää kiertämään ja elämä on helpompaa positiivisella asenteella ja hymy naamalla. Ja nyt minulla on tunne kuin olisin juuri nuollut siirappipurkin. Hirmusta lässytystä tommone.

Tulossa - ei kylläkään peräkkäisinä päivinä

Päivä 1 - Esittele itsesi
Päivä 2 – Lemmikkini
Päivä 3 – Minun vanhempani
Päivä 4 – Tätä olen syönyt tänään
Päivä 5 – Mitä on rakkaus?
Päivä 6 – Minun päiväni
Päivä 7 – Parhaat ystäväni
Päivä 8 – Se hetki
Päivä 9 – Luokkasi
Päivä 10 – Päivän asu
Päivä 11 – Sisarukseni
Päivä 12 – Käsilaukussani
Päivä 13 – Tällä viikolla
Päivä 14 – Mitä minulla oli päällä tänään?
Päivä 15 – Unelmani
Päivä 16 – Eka suudelmani
Päivä 17 – Mieleisin muistoni
Päivä 18 – Mieleisin syntymäpäiväni
Päivä 19 – Kaduttaa
Päivä 20 – Tässä kuussa
Päivä 21 – Poikaystäväni
Päivä 22 – Tärkeimmät tavarani
Päivä 23 – Tämä saa minut voimaan paremmin
Päivä 24 – Tämä saa minut itkemään
Päivä 25 – Ensimmäinen harrastukseni
Päivä 26 – Pelkään
Päivä 27 – Suosikkipaikkani
Päivä 28 – Ikävöin
Päivä 29 – Tähän pyrin
Päivä 30 – Soittolistallani
Päivä 31 - Viimeinen hetki

lauantai 2. helmikuuta 2013

Yksillä

No en mä nyt oikeesti uskonut, että ihan näin äkkiä feilaan tässä mun "postaus joka päivä helmikuussa" -projektissa. Vaan feilasinpa kuitenkin. Kello on 2:50 ja peli on menetetty. Noooooooo!

Unohdin bloggaamisen, koska lähdin käymään ystävieni kanssa yksillä. Ilta vallan luikahti ohi hyvässä seurassa. <3 ystävät.

Illan location: Public Corner & Vilma
Ihana nenä. Söpis!


Monituisten yritysten jälkeen ottaa kuvia ystävistä sekä minusta kamera suostui vihdoin laukaisemaan ja ottamaan kuvan. Kadusta. Taidan lainailla kirjastosta Valokuvausta for Dummies. Oletan, että sellainen kirja on kirjoitettu. Ei tästä muuten mitään tule.



Kotona


Hani tuli tervehtimään reittä pitkin ylös

Mietittiin lumisateessa kotiin kävellessä kaikkia niitä ihania lämpimiä asioita, jotka kotona oottaa. Sänky, peitto, villasukat... Miulla on kissa. Ihan parasta.
(Vili tietysti olisi muuten, mutta pojilla on lanit.)

perjantai 1. helmikuuta 2013

Wuzzup?

Helöy pitkästä aikaa.
En ilmeisesti pysty kirjoittamaan niinku normaalit ihmiset: "wuzzup" ja "helöy". Siis fur real. ;)

Kirjoittelen parhaillaan uudella läppärilläni. Prosessori on i7 ja on erillinen näytönohjain ja kivasti sitä semmosta muistia, jolle voi läiskiä videoita odottamaan editointia. Se toinenkin (tärkeämpi?) muisti on hyvän kokonen. Toisin sanoen Vili valitsi mulle koneen, jossa pitäisi olla ihan kivasti tehoja mm. editointiin. Mä ymmärrän tästä sen verran, että mulla on taas toimiva V-kirjain. Edellinen läppäri oli Kanadasta ostettu, joten on myös kiva taas vaihteeksi, että näppäimessä oleva symboli on se minkä se tuottaakin. Esim. ä- ja ö-kirjaimia ei ollut vanhassa merkittyinä ollenkaan. Jos ketä kiinnostaa, niin tämä on Asus mallia A55V. Ymmärtääkseni. Hirmuisesti erilaisia kirjainyhdistelmiä, jotka ei merkitse mulle mitään. Käyttöjärjestelmä on Windows 8. Pieniä tuskan parahduksia se on jo aiheuttanut, mutta eiköhän ne lopu kun oppii käyttämään.
(Päivän sana: kiva.)


Ensimmäiseksi taustakuvaksi uudelle koneelle valikoitui Britney. Britney on mulle varmaan saman tyyppinen idoli kuin joillekin Marilyn Monroe tai Audrey Hepburn. Harmi, että siinä missä kaksi jälkimmäistä on klassisia ja yleisesti hyväksyttyjä, cooleja idoleita; Britney puolestaan on... riittääkö jos sanoo, että "no Britney."


Tossu hukassa, mutta lämpimät varpaat
Tammikuu oli kaikesta huolellisesta kämpän järjestelystä huolimatta hieman 'sukat hukassa' -kuukausi. En osannut oikein aikatauluttaa tekemisiäni tarpeeksi ryhdikkäästi kaiken nukkumiseni ympärille, joten molemmat blogini jäivät vähäiselle päivittelylle ja noin joka kerta oli ihan hirmu kova kiire, että ehti töihin. Huomasin myös, että olen huomattavasti hitaampi lukemaan ruotsin kielistä kirjallisuutta, kuin mitä olin toivonut ja laskenut. Tästä huolimatta: Litteratur 1, vielä minä sinut selätän.

Kurssilukemista


Helmikuussa aion päivittää joka päivä tätä blogia. (Minua hieman hirvittää tämä aikomus. Pystynkö siihen?) Löysin 30 postausta -tagin, jota aloin naputella itse asiassa jo ennen joulua, joten siitä saan materiaalia. Hommasin uuden salikortin ja kävin urkkavaateostoksilla, joten liikunnasta puhun (toivottavasti) videomuodossa. Laihdutus - miten menee? -postaus lienee myös paikallaan. Kämppä on käytännössä nyt uudessa järjestyksessä. Harmi, että sotken kaksi kertaa niin nopeasti kuin siivoan ja järjestelen, joten joudun siivoamaan uudestaan, jotta voin tehdä Kämppäni-videon. Kun supersankaritaitoja jaettiin, niin minä sain sotkemisen. Supersankarialteregoni (onko tuo yhdyssana?) on Mizz Mess-a-nator.
Oletko koskaan miettinyt, mikä sinun supersankaritaitosi on? Onko se yhtä hyödytön kuin mulla? :)


Herrajjestas miten kirkas tuo taustawäri on

Ai joo. Meinasin jo unohtaa. Blogin tämän hetkinen työnimi on Blondinelle. En oo vielä ihan varma onko tämäkään The Nimi, mutta kun useidenkaan valvottujen miettimisöiden tuloksena ei tullut mitään parempaa, tai semmoista "this is it" -fiilistä, niin olkoon.